THE BLOG

24
touko

Odotus palkittiin viime viikolla, kun teipit ilmestyivät liikkeen ikkunoihin, nyt näkee jo kauempaakin missä niitä hiuksia leikataan.

Viimeisistä silauksista koko komeuteen puuttuu enää (onneksi jo maahan saapuneet) pesupaikat, joiden pitäisi olla kotona hetkenä minä hyvänsä. 90-luvun väliaikaiset retropesupaikatkin ovat palvelleet asianmukaisesti, mutta on se vaan kiva siirtyä pian oikealle vuosikymmenelle!

Sitten kelpaa kantaa kakut pöytään ja juhlia avaijaisia, vai kuinka?

10
huhti

Saimme perjantaina ovet auki klo 11, iso kiitos kaikille loppurutistuksesta! Muutamaan tuntiin jääneet yöunet ei menoa hidastanut, niin mahtava fiilis oli saada ovet auki ja ensimmäiset asiakkaat sisälle.

Hyvät naiset ja herrat, saanko ylpeänä esitellä, Prof Tampere!

Tervetuloa!

06
huhti

2 päivää ja ovet aukeaa!!!

Kiitämme jo etukäteen kaikkia remontissa auttaneita ystäviä ja perheenjäseniä.

(kuva lainattu weheartit)

02
huhti

Se on kumma kuinka aika kuluu nopeammin kuin siivillä remppahommissa. Tänään tuli vietettyä yksi 13 tuntinen päivä naama pölyssä, hyvä kun syömään ehti! Nyt siellä alkaakin jo näyttää jollekin muulle(kin) kuin vaan totaaliselle kaaokselle erinäisiä raksamiestavaroita ja roskaa.

Niin, että jos olet varannut ajan perjantaille ja kulkenut liikkeen ohi epäiluuloisena siitä mahdetaanko tuosta saada vielä kampaamo 5 päivässä niin älä huoli, aikataulussa ollaan! 🙂

Ikkunoiden alle ilmestyneet patteritkotelot saatiin eilen valmiiksi ja tänään ne maalattiin. Ritilät enää puuttuu. Patterit olisivat olleet kauniit myös putsattuna ja maalattuna, mutta voin sanoa, että oltaisiin saatu putsata niistä 82 vuoden pölyt. Tässä kohtaa aikataulu muistutti itsestään, joten kotelot tuntuivat parhaalta ratkaisulta. Mistä tietää, ettei pattereita ole juurikaan siivoiltu? Välistä löytyi vuoden -36 viiden markan kolikko…

Katto on saanut keskelle laskun, joka pitää huolen raikkaan ilman ja sähkön saannista. Valmiit peilitpaikat nököttävät sivussa paketoituna ja odottavat kiltisti pääsyä huoneen keskeiseimmälle paikalle. Hirvittävän ruutumuovimaton alta pilkistää vanhan Karhu apteekin vihreähkö lattia. Oma versiomme tämän huoneiston lattiasta odottaa huomista vielä pinossa toimistossa…

Kolme huonetta on saanut jo uuden lattian ja listat. Listoitus oli mielenkiintoista puuhaa sillä huoneiden muodot ovat lähempänä kymmensakaraista tähteä kuin suorakulmiota. Siinähän se vanhojen kiinteistöjen mielenkiinto piileekin, mutta se myös lisää aina ”pientä” haastetta remppaajalle kun yksikään kulma ei ole ihan 90 astetta, seinä alkuunkaan suora tai lattia ihan tasainen.

Tarkoituksenamme on ollut kunnioittaa vanhaa rakennusta, olemme purkaneet järjettömän määrän edellisten vuokralaisten rakentamia viritelmiä ja kaivaneet sieltä alta varsinaista rakennusta. Ja ette arvaa mitä kaikkea pinkillä voikaan maalata, jonkun mielestä ihan mitä vaan vaikka koko 170m2…

 

 

27
maalis

Mittatilauspelipaikat saivat tällä viikolla mittatilauspeilit.

Jaana valvoo työnlaatua

Mikä ihmeen reikä tossa keskellä on?! Se selviää jahka paikat on valmiina.

25
maalis

siskot hommissa

Peppi

Lotta

22
maalis

Tällä hetkellä yksi huoneista on varattu puusepälle. Siellä on tulossa yhdessä suunnittelemamme peilipaikat ja tiski. Käsityönä, niinkuin ennen vanhaan. Luksusta!

puuseppä Olli

21
maalis

Takana on 18 päivää remonttia. Töitä on tehty kirjaimellisesti hartiavoimin, hikikarpalot otsalla.

Kun purkulupa oli taisteltu taloyhtiöltä, alkoi sorkkarauta viuhua.

ennen

jossain vaiheessa

TA-DAA!! purkamisen jäljiltä

 

pari ylinmääräistä palaa pahvia...

Tosin jonkin verran sai kantaa ensin silppua ulos ennen kun huone näytti tyhjältä…

Siitä se ilo vasta sitten alkoikin, kun eräs sunnuntai päästiin tulevalle värikeittiölle asti…Lisää silppua. Klo 9-20 kolme hikistä ja lopulta hyvin ärsyyntynyttä yksilöä repi ja hengitti pahviseiniä irti kiviseinästä. Hyvin oli liimattu.

moiset seinäviritykset tulisi kieltää..

 

sorkkarauta, vasara, paklauslasta, taltta...kaikki käy!

seinät ja nurkat lähti mukavasti pahvin mukana

Muutaman päivän repiminen ja paklaaminen ja hiominen oli vaivan arvoista…

 

smooth!

03
maalis

Eilen saimme avaimet, voi onnenpäivää! Huoneisto on niiin hieno, joskin meillä on vielä mammutin kokoinen remontti edessä. Alkajaisiksi mainittakoon neljän toimiston purku…eli pientä pintaremonttia!

1920-luvun lopulla rakennetusta talosta löytyy kauniita yksityiskohtia, kuten tämä apteekin vanha ovi pienine myyntiluukkuineen.

Purkulupaa odotellessa Antin piti päästä jo jotain repimään, entisen vuokralaisen kammottavista seinäpäällysteistä oli hyvä aloittaa. Niin oli hyvin kiinnitetty, että mureaan 20-luvun kiviseinään tuli muutama kraateri tuli paklattavaksi…alta paljastui myös sitä edellisen vuokralaisen kyseenalaisen pinkkiä seinää.

Antti ja vaimonsa olivat viimesen päälle remonttiin valmistautuneet valkoisissa teepaidoissaan, toisella korkkarit jalassa.

Todellisuudessa tuskin tulee toiste näin hehkeänä huhkittua. Jaanan kaipailema meikitön verkkarilook tulee olemaan luultavasti huomattavasti suositumpi, joten painakaa tämä kuva nyt mieleenne, tältä minä normaalisti näytän (ilman megaremontteja ja unettomia öitä).

Jaanan ja Antin puurtaessa remonttia täyttä päivää, minä joudun tänään jo palaamaan päivä(?)työni pariin. Ihan kamalaa, sormet syyhyäisi kamalasti päästä maalaamaan tulevaa kaupungin parasta (ja todennäköisesti myös pienintä) vessaaa. En paljasta vielä enempää, mutta niin on rakkaudella suunnitellut viimeistä yksityiskohtaa myöten, että odotan teidän olevan vähintäänkin ihastuneita lopputulokseen.

Jään odottamaan seuraavaa vapaapäivää…

Elisa